Nolo loppu

Köyliöjärven jäällä hurjistunut Lalli saavutti Åken ja minut, yritin vakuuttaa hänelle että maksoimme ruuasta ja juomasta, mutta hän ei uskonut. Voimakkaalla kirveen heilautuksella pääni putosi harteiltani, enkä tiedä mitä sitten tapahtui.



Ajurini Åken mukaan:
Kuolemani jälkeen Lalli yritti laittaa piispanhattuani päähänsä, mutta sitä pois ottaessaan hattu repi lihat hänen päästään. Ei ollut kaunis näky. Tarina kertoo myös, että irti leikkautuneella sormellani oli parantava vaikutus, ja eräs sokea mies sai näkönsä takaisin sitä kosketettuaan. Kunniakseni pystytettiin muistokivi kirkkokarille, ja minut julistettiin kirkon pyhimykseksi.

Viimeinen retkeni

Vuonna 1156 olin ajurini Åken kanssa Köyliönjärvellä levittämässä Jumalan sanaa ja tarkastamassa uutta kirkkoa. Pitkän matkan aikana minua alkoi hiukoa ja väsyttää. Mutta sitten näimme kauniiden maisemien keskellä pienen mökin. Päätimme syödä ja levätä siellä. Talonpoikien kestitysvelvollisuutta hyväksikäyttäen menimme pyytämään talosta ruokaa ja suojaa. Mökissä meitä vastassa oli talon viehättävä emäntä Kerttu, joka ei ilahtunut tulostamme ja vastahakoisesti tarjosi meille luokatonta evästä. Minä en tätä suvainnut ja käskin Åkea ottamaan paistin ja olutta meille sekä heiniä hevoselle ja korvaamaan ne kultarahoina. Poistuttuamme talon isäntä, Lalli saapui kotiin ja Kerttu väitti, että emme maksaneet mitään ruuista. Tästä suivaantuneena Lalli nappasi kirveensä ja lähti jahtaamaan meitä. Nyt taitaa olla parempi lopettaa bloggaaminen, koska Lalli lähestyy kirveen kanssa, eikä näytä kovin iloiselta...

Ristiretkeni

Muutaman vuoden päästä 1155 lähdin Eerikin ja hänen sotajoukkonsa kanssa ristiretkelle itämaahan etsimään uusia alueita, käännyttämään ihmisiä ja tutkimaan saunoja. Jouduimme matkalla meritaisteluun kauppiaiden kanssa mutta meitä oli paljon enemmän ja voitimme helposti. Ristiretkemme oli kaikin puolin menestys ja löysimme kaiken mitä etsimme. Retkemme suuntautui Turun alueelle, jonne veimme lisää Jumalan sanaa. Retkeen kuului myös kansalaisten ryöstely yleisen käytännön mukaisesti. Eerik oli kuníngas joten hän joutui palaamaan ruotsiin, mutta minä jäin varmistamaan että Itämaan kirkkolliset olot pysyisivät ennallaan ja organisoimaan kirkon toimintaa ja entisestään levittämään kristinuskoa.

Matka tuntemattomaan (Ruotsiin)

Vuonna 1140 muutin Ruotsiin, jossa kardinaali Nikolaus (myöhemmin hänestä tuli paavi) lupasi minulle apupiispan toimen Uppsalassa. Toimikuvaani kuului lähetystyö Itämeren alueella. Yhdessä pappiystäväni Åken kanssa minä, Piispa "Hessu" Henrik veimme uskoa Pohjan väelle.

Ajan myötä ystävystyin Ruotsin kuningas Eerikin kanssa, ja pääsin mukaan Tukholman sisäpiiriin. Olin mukana monissa Eerikin ja Tukholman aateliston yhteisissä saunailloissa. Sauna oli Itämaan kansalta opittu ajanviettopaikka. Erään illan aikana vuoden 1150 tienoilla saimme Eerikin kanssa idean lähteä Itämaahan tutkimaan uusinta saunateknologiaa. Jälkipolville naamioimme tämän matkan kristinuskon lähetystyöksi.

Joulu on herran aikaa

Kuten te varmaa näette minäkin olen juhlinut joulua. Pidin siitä kovasti kun olin pieni, kun sehän on Jeesuksen syntymän juhla. Olin mukana luostarin lapsien jouluesityksessä, jossa kolme tietäjää toivat lahjoja Jeesuslapselle. Minä esitin Jeesuslasta, vaikka olinkin jo toistakymmentä vuotta vanha. Jouluateria oli herkullinen, ja saimme juoda teetä. Rukoilimme joulurauhan ja hyvän onnen puolesta. 

Papit eivät antaneet minulle lahjoja joten tein niitä salaa itselleni. Nykyään te onnekkat saatte lahjoja vaikka ette edes mainitsisi herraamme koko jouluna. >:/ 

Silti hyvää joulua kaikille! (jopa teille väärä uskoisille, mutta vain koska herramme käski rakastamaan kaikkia)

Lapsuuteni

Synnyin Englannissa vuonna 1101. Vanhempani olivat pakanallisia kestikievarin pitäjiä. Ollessani parivuotias sytytin kievarin vahingossa tuleen. Vanhempani kuolivat palossa ja kirkko otti minut huostaansa ja vietin lapsuuteni luostarissa. Jumala oli ainoa ystäväni.

Aika kului luostarissa kuin siivillä, kun yritin saavuttaa lapsuuden haavettani, papin ammattia. Vuonna 1140 muutin ruotsiin, kun olin viimein saavuttanut lapsuuden haaveeni, lähetyspiispan ammatin.